Psyykkiseen valmennukseen tulevalla pitää olla tarve tehdä jotain toisin, mitä on aikaisemmin tehnyt. Se, tarvitseeko muutokseen valmentajaa ja kanssakulkijaa, on henkilöstä ja tilanteesta kiinni. Jos tavoite on kirkas, askeleet selvät ja motivaatio kohdillaan sekä tietää pysyvänsä valitsemallaan tiellä, tai ainakin osaa tulla sille takaisin harha-askeleiden jälkeen, niin silloin ei ole valmentajalle tarvetta.
Valmentaja on oiva apu silloin kuin esim.
*haluaa kirkastaa tavoitettaan tai hakee uutta suuntaa elämässään
*haluaa saada lisää jaksamista arkeensa
*haluaa oppia olemaan läsnä elämässään
*haluaa työstää jännittämistä ja paineensietokykyä
*kaipaa apua itsensä motivoimiseen ja johtamiseen
*haluaa selkiyttää ajatuksiaan siitä, kuka on ja mitä elämältään haluaa
*haluaa työstää vanhoja itseään kuormittavia uskomuksia ja ajatuksia
*haluaa käyttää paremmin omaa kapasiteettiään
Tarve ja tavoite tulevat valmennettavalta itseltään ja tarvittavan työn tekee valmennettava itse, ihan niin kuin kuntosalillakin. Valmentaja antaa työkaluja halutun tavoitteen selkiyttämiseksi ja saavuttamiseksi sekä kulkee rinnalla toimien peilinä ja tukena. Valmennus ei ole terapiaa, vaan se vaatii voimavaroja ja motivaatioita työstää omaa elämäänsä haluttuun suuntaan. Psyykkinen valmennus on ratkaisukeskeistä ja voimavarakeskeistä, omia vahvuuksia hyödyntävää valmennusta, joka sopii niin urheilioille kuin muillekin omasta hyvinvoinnista kiinnostuneille.
Omassa valmennuksessani keho ja mieli ovat samaa pakettia. Mieli asuu kehossa ja keho kuljettaa mieltä. Helposti jäämme ajatustemme ja tunteidemme vangiksi osaamatta päästää irti, mikä näkyy ja tuntuu kehossa. Kivut ja kehon toimintahäiriöt kuormittavat taas mieltä, joka lisää jännitystä kehossa. Siksi valmennuksissa huomioidaan molemmat, painotus ja tulokulma vain vaihtelee.
Comments