Rohkea päätös!

Koska olet viimeksi tehnyt rohkean päätöksen ja toteuttanut myös aikeesi?

Pelko epäonnistumisesta, naurunlaiseksi joutumisesta, säälistä ja häpeästä on isoin este sille, että me emme edes yritä tehdä sitä, mitä haluamme. Ihmiset ovat sikäli mielenkiintoisia olentoja, että kun joku itselle tärkeä asia epäonnistuu, niin se tärisyttää koko olemassaolon oikeutusta. Häpeä levittää lonkeronsa syvälle ihmisarvoon ja pienentää tilaa olla ja hengittää. Eläimillä on se etu, että häviössään taistelussa ruokasaalista/reviiristä/parittelukumppanista, se voi mennä nuolemaan haavojaan. Aivokapasiteetti tuskin antaa mahdollisuutta pohtia, mitä se lajitoveri minusta nyt ajattelee.

Ihmisen käytöksessä tälläkin ominaisuudella on juurensa. Jos tuli aikojen alussa potkut laumasta, tarkoitti se kuolemaa. Elämänhalu on kova ja sitä sopeutuu ympäristöönsä, kun haluaa pysyä laumassaan. Näin käy lapsena, aikuisena laumaa voi aina vaihtaa ja hakea hyväksyntää uusilta yhteisöiltä.  Lauman vaihtaminen ei kuitenkaan tyhjennä meidän solumuistiamme, missä ne oikeat tai kuvitellut epäonnistumiset ovat koodattuna. Tämä koodaus ohjaa toimintaamme, vaikka emme olisi siitä tietoisia.

Rohkean päätöksen tekeminen vaatiikin itsetuntemusta, itsevarmuutta, arvojen selkeyttä ja kykyä hyväksyä pelko ja epäonnistumisen mahdollisuus. Myös tukiverkostojen tuki on tärkeä tekijä. Prosessissa voi kysyä itseltään, mitä on valmis riskeeraamaan ja mitä voi saavuttaa tekemällä vaikean päätöksen.

Kaikkien ei tarvitse olla julkisia puhujia tai vuorikiipeilijöitä, ei edes tarvitse hypätä kylmään veteen syvään päätyyn. Kammomme ja pelkomme saavat olla olemassa, pystymme silti elämään hyvää ja antoisaa elämää ja tehdä itsellemme sopivia valintoja. Pelot tulevat siinä vaiheessa esteeksi, kun ne jarruttavat tai ehkäisevät kokonaan toimimasta sen suuntaisesti kuin haluaisimme. Kokemukset, jotka luova uskomuksia, ja uskomuksiaan pitää luonnollisesti totuuksina, koodaavat pelkoja meihin.

Rohkeus ei ole siis pelkojen puuttumista vaan niiden kohtaamista. Rohkeutta voi saada geenilotossa, mutta se on myös ominaisuus, mitä voi harjoitella läpi elämän. Halu tehdä jotain, mitä pelko estää, tuo ristiriitaa ja stressiä mieleen ja kehoon. Halun voi tietysti aina tukahduttaa ja keskittyä johonkin muuhun energiaa ja mielihyvää tuottavaan elämässään. Sanoisin kuitenkin, että jos korkki pulpahtaa pintaan aina vaan uudestaan, kaikesta pinnan alle painamisesta huolimatta, voisi olla aika tehdä rohkea päätös ja ottaa pelko käsittelyyn.