Määrittelen tässä luovan toiminnan sellaiseksi, joka aktivoi aisteja, kehittää mielikuvitusta, saa tekijänsä tekemään asioita toisella tavalla kuin aina ennen, tai saa tekijänsä kokeilemaan jotain uutta. Ennen kaikkea toiminta saa tekijänsä antautumaan kokeilun ja leikin tilaan, vapautumaan arjen taakasta ja keskittymään hetkeen miettimättä lopputulosta.
Leikki on lapselle yksi tärkeimmistä tavoista kehittyä ja jäsentää maailmaa. Pienet lapset osaavat olla läsnä siinä hetkessä ja he osaavat olla luovia. Me kaikki olemme siis osanneet olla luovia. Aikuisen leikki on luova toiminta. Lopputuloksella, kuten hienolla täytekakulla, voi olla merkitystä, ja se voi tuottaa iloa ja meilihyvää myös muille. Tärkeintä on kuitenkin, että heittäytyy itse prosessiin ja tekemiseen, uppoutuu puuhaansa unohtaen hetkeksi kaikki muut velvoitteet.
Meillä on usein liian kiire alkaa tekemään mitään, joka ei lyhentäisi to do listaa, tai sitten vaan ei ole energiaa tehdä mitään ylimääräistä velvotteiden lisäksi. Vaikka ainainen suorittaminen ja tehokkaana oleminen on uuvuttavaa, ei irtipäästäminen kuormittavista asioita ja huolettomuus ole niin helppoa. Luova tekeminen, mitä ikinä se sitten kenellekin onkaan, on yksi hyvä tapa harjoitella, jos ihan nyt ei näkökulman vaihtamista, niin ainakin ajattelun ravistelemista. Samalla siinä tulee pakostakin harjoiteltua läsnäoloa, joka sekin kuuluu uhanalaisten taitojen joukkoon.
Maailman terveysjärjestön (WHO):n julkaiseman raporttin, mukaan taiteesta voi olla apua monien sairauksien hoidossa. Luova tekeminen edistää siis terveyttä siinä missä liikuntakin. Aivojen yksipuolisen kuormituksen kannalta on tärkeää, että osaa heittää ”aivot narikkaan” ja tehdä välillä jotain hyödytöntä ja itselle mielihyvää ja elinvoimaa tuottavaa. Montako maailmaa muuttavaa innovaatiota onkaan tullut silloin kun tarkkaavaisuus on suunnattu ihan johonkin muuhun kuin itse ratkaisua vaativaan ongelmaan?
Luovuuden virtaan pääseminen antaa mahdollisuuden päästä kosketukseen myös syvemmän itsemme kanssa. Kohtaaminen tapahtuu siellä, missä mieli ei arvostele eikä esitä vaatimuksia. Tämä taas vaatii sen, että kääntää mielelle selkänsä ja sulkee siltä korvansa. Iman harjoitusta se ei ehkä onnistu, mutta ajatuskin moisesta teosta kuulostaa vapauttavalta.
Itse pidän sellaisesta luovasta toiminnasta eniten, jossa ei tiedä lopputulosta, eikä lopputuloksella ole väliä vaan prosessilla. Tulee mitä tulee. Parasta mitä voi tapahtua, on yllättyä, että kappas, tulipas hyvä, tai saada jotain oivalluksia prosessin aikana. Ja jos lopputulos on lapsellinen ja naurettava, on siinä tilaisuus opetella ottamaan nämäkin kokemukset vastaan ilman että alkaa kritisoimaan ja soimaamaan itseään.
Tuottava ja tehokas toiminta on arvostettua. Jotta hyvään ja tuottavaan tekemiseen päästäisiin, tarvitaan kokeiluja, uusien reittien hakua, omien ajattelumallien ravistelua ja itsestä uusien puolien esiin kaivamista sekä heittäytymistä leikin tilaan. Luova toiminta on oiva työkalu tähän. Se, mikä sitten loppujen lopuksi on tuottavaa ja tehokasta tekemistä, onkin asia erikseen.
Comments