Kuormitumme aina jollakin tasolla ollessamme hereillä ja liikkeellä. Kehomme ja mielemme kehittyvät kuormituksen ansiosta, ja elämämme olisi tylsää ilman kuormitusta. Hyvinvointimme kannalta kysymys kuulukin, miten päästää kuormituksesta irti ja miten palautua parhaiten sellaiseen tilaan, missä olemme tasapainossa itsemme ja ympäristömme kanssa.
Ensimmäinen askel on huomata, mitä kehossamme ja mielessämme tapahtuu kuormituksen aikana, milloin olemme kuormittuneita. Rankassa liikunnassa kuormitus on helppo huomata sykkeen noustessa, huohotuksen alkaessa, hien tullessa pintaan ja maitohappotasojen kasvaessa lihaksissa. Henkisessä kuormituksessakin on selkeät merkit: ärtyneisyys, keskittymiskyvyn puute, unihäiriöt, itkuherkkyys, ruokahalun puute tai hyvän nälkä.
Tavoitteellisesti liikkuva tietää palautumisen merkityksen suorituskyvyn kasvun kannalta. Jokainen tiedostaa myös sen, että oman psyykkisen jaksamisen rajoja ei voi venyttää jatkuvasti. Salakavalaa tässä onkin se, että varsinkin psyykkisen kuormituksen tuntemuksista tulee uusi normaali, ja silti arki rullaa, koska sen on rullattava, kunnes joku asia katkaisee kamelin selän. Jotta ei tarvitse mennä uupumiseen asti, pitää palautumisella ottaa tilaa ja aikaa jo aikaisemmin.
Pysähdy siis itsesi ja kehosi äärelle. Käännä huomiosi ulkomaailmasta sisään, ärsyketulvasta hiljaisuuteen. Osalle tämä on vaikeaa ja ikävääkin ja toisille taas luontaista ja helppoa. Kannattaa aloittaa sieltä, missä aita on matalin, jotta ei ala vastustelemaan asiaa vielä enemmän. Ei tarvitse alkaa meditoimaan aamuin illoin, harrastamaan intohimoisesti joogaa, ja näin pahentaa omaa stressitilannettaan. Itsetuntemus on avainsana: mikä palauttaa sinua parhaiten. Tykkäätkö saunoa, olla luonnossa, katsoa elävää tulta tai liikkuvaa vetää, lukea hyvää kirjaa vai tehdä käsitöitä?
Matalan aidan ylittämisessä on vaarana mennä ”helppous- ja nopeuskuoppaan”. Jos kokee pääsevänsä somen selailun tai netflixin kautta parhaiten irti oman elämänsä kuonasta, niin voi tehdä kokeilun huomioimalla parantaako kyseinen toiminto esim. yöunia vai tuoko se vielä enemmän levottomuutta elämään. Näilläkin keinoilla on paikkansa saada huomio johonkin muuhun kuin kuormittavaan asiaan, mutta hetken helpotusta tuovia rentoutumistapoja on hyvä tutkia pitkällä tähtäimellä: rentouttavatko kyseiset toiminnot kehoa ja mieltä? Saatko kuormittaviin asioihin etäisyyttä ja selkeyttä? Tuovatko toiminnot sinulle rauhaa/tyytyväisyyttä/iloa? Elpyykö elämänenergiasi?
Yksi palautumisen kompastuskivi on suoritusmoodiin meneminen, mihin on meidän yhteiskunnassamme niin helppo solahtaa. Eli palautumistoiminnasta, olkoon se sitten joogaa tai lenkkeilyä, tulee yksi suoritusvelvoite muiden joukossa. Itsenä potkaiseminen liikkeelle on välillä toki paikallaan, ja ei huvita korttia kannattaa käyttää harkiten. Meillä on kuitenkin vaihtoehtoja. Kysy itseltäsi, mikä nyt rentouttaisi parhaiten, mikä toisi iloa, mistä virkistyisit parhaiten, mitä voisit tehdä, jotta saisit nukuttua paremmin ensi yönä. Palautumista voi lähestyä niin kehon kuin mielenkin kautta. Tehokkainta on, kun ottaa molemmat puolet käyttöön ja löytää itselle oman tavan käsitellä asioita ja rentouttaa kehoa ja mieltä juuri siinä hetkessä.
Irtipäästämisen taito on edellytys elpymiselle. Asioista, huolista ja jännityksistä voi päästää irti sen jälkeen, kun on kohdannut ja käsitellyt ne. Voi ainakin hyväksyä sen hetkisen tilanteensa, jos ei osaa tai pysty päästämää vielä irti. Tai voi hyväksyä, että ei hyväksy sen hetkistä tilannetta, löytää siis kohdan, mistä pääsee alkuun palautumisessa. Ja tässäkin asiassa, niin kuin kaikessa muussakin uuden tavan oppimisessa, on ajan antaminen ja toistot tärkeässä roolissa. Hyvää ei välttämättä synny hetkessä, vaikka tämä hetki on tärkeää hyvän synnyttämisessä.
Comments